Yhteiskuntamme ei ole mennyt parempaan suuntaan kaikilta osin hyvinvointivaltion palveluista huolimatta. Maamme on rikkaampi kuin koskaan, mutta henkinen hyvinvointi ei ole seurannut aineellista vaurautta. Kansa jakautuu enenevästi kahtia menestyviin ja köyhiin.              

Kun yritän asiaa pohtia, ainakin seuraavat seikat nousevat esille.

Miksi nuoristamme jopa noin 10 % :lla on huomattavia vaikeuksia? Miksi nuori häiriintyy niin, että ryhtyy tuhoamaan viattomia ja itseään järjettömästi? Pääkaupunkiseudun kunnissa on myös nuorten itsemurhia vuosittain. Se on myös vakava hätähuuto. Jokainen tuhoutunut nuori elämä on liikaa.

Olen tavannut työssäni tuhansia nuoria kouluterveydenhuollon asiakkaina. Olen monesti nähnyt, että jos lahjakkaalla lapsella ei ole sisäistä rauhaa, turvallisuuden tunnetta, tavoitteita ja toivoa tulevaisuudesta, lahjakkuudesta on vain vähän hyötyä. Tällainen nuori ei pysty kilpailemaan opiskelupaikasta, työpaikasta, paikasta tuottavana, tehokkaana ja ostovoimaa kartuttavana kansalaisena yhä hektisemmäksi muuttuvassa maailmassa. Myös aikaisempina vuosikymmeninä samoin kuin nykyään täytyi olla fyysisesti ja psyykkisesti terve pärjätäkseen. Niukoissakin oloissa nimenomaan vanhemmat panostivat lastensa tulevaisuuteen. Mikä sitten on muuttunut yhteiskunnassamme? On tullut kiire, välinpitämättömyys, materialismi ja voisiko sanoa oman edun tavoittelu ja terävät kyynärpäät lapsuudesta aikuisuuteen. 

Mitkä arvot ovat tärkeitä kehittyvälle lapselle ja nuorelle? Eivätkö ne olekin rakkaus, rajat, välittäminen, kuulluksi tuleminen, itsensä hyödylliseksi kokeminen. Siis aivan arkinen yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa. Myös tiukoilla olevan vanhemman tulisi jaksaa. 

Lapsen ja nuoren hyväksi voivat tehdä paljon vanhemmat ja perhe, jos vanhemmilla on voimia ja aikaa. Paljon tekevät neuvolat, päivähoito, koulut, kouluterveydenhoito.

Mutta asian laita ei ole niin, että kodin antaman kasvatuksen ja turvan voisi korvata laajakaan palveluverkosto. Palveluverkosto toki tekee hyvää työtä, mutta työntekijät vaihtuvat. Läheiset perhesuhteet ja vastuu säilyvät. 

Mitä sitten voidaan tehdä? Yhteiskuntamme tulisi katsoa itseään peiliin, onko yhteiskuntamme lapsi – ja perheystävällinen? Minun vastaukseni on kielteinen. On hyvä, että mielenterveyspalveluja lisätään, kouluterveydenhuolto laitetaan suositusten mukaiseen kuntoon, ei perusteta mammuttisuuria kouluja, joissa syrjäytymisvaarassa olevan lapsen on vaikea saada apua. Vapaaehtoinen tukikummityö voi auttaa hädässä olevaa perhettä seurakuntien kautta oikealla hetkellä. 

Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat matalan kynnyksen vastaanottoja "avoimet ovet "- periaatteella.  Nykyisinhän toimitaan ajanvaraus-, jonotus- ja läheteperiaatteella. Monen kynnyksen kautta pääsee vastaanotolle, jos pääsee. Kouluterveydenhoitajan vastaanotoilla vahvemmat pitävät puolensa ja heikoimmat tahtovat jäädä huomiotta.
 Avoimien ovien vastaanotoista meillä on esimerkkinä Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet Helsingissä, joka auttaa nuoria seksuaaliterveysasioissa, ja jota myös Helsingin ympäristökuntien nuoret käyttävät. Samanlaista työmallia voisi soveltaa muillekin vaikeuksissa oleville nuorille. 

Ihmissuhteet ovat tärkeitä terveyden ylläpitäjiä. Ihminen on sosiaalinen olento ja hän kaipaa verkostoa, johon kuulua, jossa tuntee olevansa hyväksytty. 

Erityisesti yksinäisyys tulee vastaan tilanteissa, jossa ollaan tekemisissä ihmiselämän kriisien kanssa. Mielenterveyttä on vaikea mitata. Ihmisen depressiota ei voi esittää prosentteina. Kysymyksessä on subjektiivinen kokemus, tunne siitä, ettei jaksa. 

Mielenterveys on fyysisen terveyden pohja. 

 

                                             * * *

 

Jos tarkastelemme eri terveystekijöitä, liikunta nousee terveystekijäksi numero yksi. Kaiken ikäisillä ihmisillä liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia mieleen, verenkiertoon, nivelten liikkuvuuteen, painon hallintaan. Liikunnalla on myös tärkeitä sosiaalisia vaikutuksia. Sen avulla on kohtalaisen helppo saada ja ylläpitää ihmissuhteita ja torjua yksinäisyytttä. 

 

                                             * * *

 

Kun etsitään terveyden avaimia, kaikki yhteisöllisyys on tärkeää. Sen vaikutus terveyteen on yhtä suuri kuin tupakoinnin lopettaminen. Näin sanoo yhteisöllisyyttä tutkinut dos. Markku T. Hyyppä Kelasta. 

Viime vuosikymmenien muuttoliike ja kotipaikkakunnan vaihtuminen ovat vähentäneet yhteisöllisyyttä yhteiskunnassamme. Tästä näkökulmasta kaikki harrastustoiminta, kerhotoiminta, liikuntajärjestöt, seniorikansalaisten yhdistykset ja muut vastaavat edistävät ihmisten terveyttä ja jaksamista yhä hektisemmäksi muuttuvassa maailmassa. 

 

                                              * * * 

 

Edesmennyt arkkiatri Arvo Ylppö on sanonut ihmisen hyvinvoinnista seuraavaa: 

On tärkeää, ettei vanhanakaan pysähdy paikalleen, vaan yrittää liikkua ja toimia voimiensa mukaan. Hyvän olon tunteella on suora yhteys myös ihmisen terveyteen. Mieliala vaikuttaa verenpaineeseen ja sydämen toimintaan. Kielteinen ajatus lamaa monta toimintaa. Liika on aina pahasta, on se sitten tupakkaa, ruokaa, viinaa, iloa, miksei suruakin. Kun sitä on liikaa, se on liikaa ihmisen elimistölle. Elämä on ajateltu tasapainoiseksi.

 

                                              * * * 

 

Tämän päivän työelämän jatkuvasti lisääntyvät tehokkuusvaatimukset, lyhyet työsuhteet ja liian monien työttömyys ovat ihmisten työelämän ja perhe-elämän tasapainolle liikaa. Tutkimusten mukaan 80 % yliopisto-opiskelijoista uskoo, että työelämän koventuneet vaatimukset aiheuttavat loppuunpalamisen kesken työuran.  Mielestäni poliittisen päätöksenteon ja jokaisen meistä tulisi vakavasti pohtia, mikä on tärkeää pitkällä tähtäimellä elämässä.